1/31/2013

are you quite proud of this make-believe

Heippa! vähän on ollu hiljasta taas mut mulla oli kone huollossa koko viimeviikon niin enpä päässyt kirjottelemaan mut ei mulla varmaa ois mitää erikoista ollukkaan.
mut sain tohon edelliseen postaukseen semmosen postaus idean että kertoisin miksi en oo tyytyväinen muhun itteeni. tätä postausta ei ollu helppo tehä koska en haluu dramatisoida(yritin parhaani mukaan kirjottaa mahdollisimman normaalisti) noita asioita koska siinä ei oo mitään vakavaa tai sellasta et miks ois vaikka pitäny olla huolissaan... eikä mulla ole eikä ollut syömishäiriötä.
Uskon että ei jokainen, mutta tosi iso osa tytöistä varsinkin käy tän kaltasen vaiheen elämässä läpi. tuntee siis olonsa sellaseks et ei oikee viihdy siinä vartalossa missä on... sitte ku sellasii asioita tarpeeks kauan päänsä sisäl pähkäilee niin päättää tehdä asialle jotain. siinä aina on se valinnan paikka, oikee vai väärä tie.
Ku koulut alko mä olin yksin uudessa tilanteessa kun menin amikseen ja parhaat ystävät lukioon. oli mun ystävät mun tukena tietysti ja vakuutteli että kyllä mä sinne sopeudun yms mut se tuntu tosi pelottavalta koska aina ennen ku oon tehny jotain isoja uusia asioita mul on ollu joku ystävist mun kanssa. kuitenkin suht äkkiä se pelokkuus ja sellanen ykinäisyyden tunne meni pois ku sain kavereita luokalta ja sopeuduin muutenki siihen kouluu. 
Sitte meni jotain viikkoja ku mun itsetunto laski ihan hirveesti.. en tiiä miks. mut en tuntenu itteeni yhtään vahkvaks silloin ja olo oli ahdistava. silloin aloin miettii miltä näytän ja minkä kokonen oon. yritin selvitellä mun ajatuksia silloin mut mun päässä jostain syystä pyöri ainoastaa et en oo hyvä tälläsenä mut en vaa keksiny mikä oli vikana.
Sitte must alko tuntumaa et haluisin olla laihempi.. vaikka oon aina ollu ja oon vieläki alipainonen. en mitenkään sairaalloisesti mut vähän. aloin seuraamaan tarkkaan mun syömistä ja sitä mitä syön ja aluks se oli ihan hyvällä mallilla et jätin vähän herkuttelua vähemmälle ja söin suklaan sijaan esimerkiks hedelmiä. 
Huomasin muutaman viikon päästä et oon taas lipsunu ja söin enemmän kun olin suunnitellut ja aloin pitämään painostani kirjaa.. joka tosin jäi hyvin lyhyeen kun äiti löysi sen vihkon johon olin kirjottanut niitä.
Yhdessä vaiheessa söinkin päivässä pahimmillaan yhden leivän ja pienen annoksen ruokaa, sen lisäksi join paljon vettä ja teetä tai kahvia. istuin monena iltana kotona koneella katsoin netistä kuvia laihoista tytöistä laihoineen jalkoineen ja ohuineen käsivarsineen. loppujen lopuksi laihduin hyvin lyhyessä ajassa n. 5kg vain koska en syönyt kunnolla.
Koulussa meillä oli liikunta tunnilla yhen kerran Body pumppia ja sen tunnin aikana havahduin mikä mun vartalossa on vikana. tai vikana ja vikana.. en ajattele enään niin että mussa olisi vikaa, vaan parannettavaa.
Tajusin sen yhden tunnin aikana mitä oikeasti halusin. olo oli sen jälkeen niin mahtava ja aivan kuin itsetuntoni olisi kohonnut taas vähän! aloin käymään pumppi tunneilla sitten säännöllisesti ja nyt olen tyytyväinen tähän tiehen minkä valitsin.

6 kommenttia:

Tessa Hirvi kirjoitti...

tykkäsin tästä tekstistä tosi paljo :) kerroit ja kirjotit tän tosi kivasti!

monica kirjoitti...

pupu ihana kuulla et oot nyt okei ton kans <3 koska olin vähän huolestunu jo :/

tytti kirjoitti...

Tessa: kiitos:)
monica: hihi no kiva♥

hanna kirjoitti...

voi tytti oot täydelline just niiku oot♥ meiän pitää nähä taas joku päivä, mä kaipaan sun naamaa ja sun nauruu ;o

tytti kirjoitti...

hanna: voi ihana rakas♥ mäki kaipaan sun höperöö päätä ;)

Ida kirjoitti...

Kivasti kirjoitettu teksti osin vähän vaikeastakin aiheesta! Jännitin jo vähän mitä lopussa tulee, mutta oli kiva kuulla, että olit innostunut bodypumpista! Tsemppiä:)

Ida/
http://sevenstepstotown.blogspot.fi/